Luhtirakennuksen alakerran pohjoispäähän on kerätty runsas kokoelma erilaisia puutyökaluja ja -laitteita, mm. pärehöylä (v. 1860), joka on yhä ollut taitavien käsien käytössä näytöksissä pihatapahtumien aikaan. Taidolla veistetyistä ja taotuista työkaluista näkee, että kaikki, mitä tarvittiin tehtiin itse tai teetettiin sepällä.
Keskiosassa on kulkuneuvoja, mm. kiesit pehmusteina toiminvine vaunutyynyineen ja koreine kirkkosuitsineen, korsnäsin iloisissa värissä nekin.
Luhdin yläkerrassa on näyttely kalusteista, talousesineistä ja -laitteista, joita käytettiin 40- ja 50-luvuilla keittiöissä ja tuvissa. Näyttely tuo nostalgisia muistoja ehkä omasta kodista tai vaikkapa mummolasta ajalta, jolloin emali loisti punakeltaisena ja sähköhellat ynnä muut modernit laitteet tekivät tuloaan perheenäidin avuksi, ja muovia ei vielä edes sanana tunnettu.
Toinen luhdin yläkerran huoneista on sisustettu kalusteilla ja tekstiileillä sekä tarvikkeilla, jotka kuvaavat piian kamaria aikoinaan maalaistaloissa. Aluksi asuivat talontyttäret luhdeissa ja aitoissa keväästä syksyyn, jolloin siirtyivät sisätiloihin. Tapa muuttui 1900-luvun alussa useissa taloissa niin, että luhdeissa ja aitoissa asustivat piiat.
Piian huoneeseen voi mielikuvituksessaan sijoittaa vaikkapa Suomi-filmin kuvaaman piikatytön iltapuhteella talon töiden jälkeen tai heräämään aamulypsylle ja muihin päivän kiireisiin - ehkäpä riiaritkin yöaikaan ovelle koputtelemaan.